KirsiJ:n käsityöpalsta

Johtuuko sitten Tahiti-neuleen oranssista väristä, että mieleeni pulpahtaa samanvärinen nortti-aski. Viime aikoina on tuntunut, että neulominen on hyvä väline hermojen raastamisen rauhoittamiseen. Toinen varma keino on silittää oranssia kissaa (Huom. Pentti-kissa). Tässä on niin paljon asiayhteyksiä toisiinsa, että onneksi vain minä olen niistä tietoinen. Siinä ihmisille tulee jotain yhteistä asioiden avulla; tarkoitan monelle ihmiselle. Jonkun ihmisen kohdalla saattaa löytyä ns. kiinnekohta monelle muulle ihmiselle. Tämmöisenä kiinnekohtana olisi todella mielenkiintoista olla. Jos tiedutelisin asiaa sinulta lukijani, huomaisit olevasi itsekin kiinnekohtana. Solmukohta on väärä sana tällaiseen, koska solmu on jotain ikävää ja kiristääkin kaikenlisäksi. Lainatakseni erästä ihmistä voisimme ajatella, että seison metri x metri alueella ja pidän huolen alueestani. Kastelen kukat, nypin vanhat lehdet pois ja vaihdan mullat keväisin. Talvella annan maan levätä ja suunnittelen seuraavaa vuotta. Mutta nyt mennään tätä vuotta ja yhtäkkiä huomaan kulkevani kohti kevättä kevyin mielin. Olen selvinnyt piiimeästä talvesta ja valo löytää tien sisimpääni asti. joskus valon määrä väsyttää = kevätväsymys. Joskus se laittaa iloisesti liikkeelle. Ison ikkunan verhota auki ja keväällä valo pääsee nurkkiin asti.

Paluuviite | Kommentit RSS